Koulua ja kaamosta

Hei taas!

Tässä vapaapäivää viettäessä tuli mieleen, että voisi taas tännekin rustailla jotain.

Eli. Kohta koulusta toinen jakso lopuillaan - että aika menee nopeasti! Ärsyttää vain että päivän valo vähenee...ja sitä kautta minua alkaa taas väsyttää enemmän. Mutta ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja juoda kahvia.

Kolarin jälkeen masennusta on alkanut ilmestyä uudestaan, eilen kävin isän kanssa psykologin jutuilla ja taas ensi keskiviikkona on uusi aika.

Huoneen järjestystä ja huonekaluja on nytt muutettu, joten "pieni" siivo täällä huoneessa on...pitäisi matematiikan kokeeseenkin lukea.

Mutta tämä postaus jää tällaiseksi, ensi kertaan! ♥

Perjantai!!!

Hei!
Perjantaina oli todellakin Stigin Ryyppy-kappaleen fiilis, mulla ainaki! Eli suomeksi, ekat kännit vedetty. Nytt ymmärrän ihmisiä jotka aina sanovat kuinka mukavaa kännissä on. :)

Muuten ihan hyvin taas mennyt, ei tosin mitään kauhean isoa ole tapahtunut. Mutta yritän nytt tänne muistaa aina kirjoitella.

Amiksessa on jakso vaihtunut. Herran jumala, jo ensimmäinen jakso kärsitty! ;) Ensi keskiviikkonakin on terveystarkastus, hui! Mitäköhän sanovat:)

Toinen tyttö minun luokalta on kaksoistutkinnossa, sillä nytt on tämä jakso lukiota kokonaan. Eli toisin sanoen olen tämän jakson ajan luokan ainut tyttö ;)

Mutta näillä mennään, ensi kertaan!

Logistiikkalaisen naisen elämää

Hei!
Anteeksi kun olen ollut ikuisuuden pois, tässä on tapahtunut niin paljon...mutta kuitenkin. Olen opiskelemassa ammattikoulua, logistiikan perustutkintoa. Eilen tuli poikaystävän kanssa 9 kuukautta täyteen. Ja olen ollut kahdessa kolarissa, toisen ulosajon ajoin itse mopoautolla, toinen yhden luokkakaverin kyydissä (poikaystävä oli myös mukana...).

Pitkästä aikaa!

Hei taas pitkästä aikaa!

Olen pahoillani näin pitkästä tauosta. On vain ollut niin paljon tehtävää...hyvä on, olen huono valehtelemaan. Oikeasti en vain ole koskaan päässyt näin pitkälle kun olen avannut koneen tarkoituksenani kirjoittaa blogiin. Mutta jos sitä nyt ehtisi, kun koulutkin pian loppuvat... :)

Niin! Lukion ensimmäinen vuosi on mennyt ihan hurahtamalla ohi. On viimeinen koeviikko, ja huomenna (perjantaina) on viimeinen kokeeni, kemian toinen kurssi. Tosin ensi tiistaina joudun kuitenkin raahautumaan vielä kouluun, koska meillä on vielä koeviikon tunti liikunta...pesäpalloa. Mutta kohta on ensimmäinen lukiovuosi siis takana.

Tähän kohtaan voisin myös lisätä, että tämän kevään yhteishaussa hain ammattikouluun logistiikka-alalle. Saa nähdä pääsenkö sinne...pitäkää peukkuja!

Paljon on elämässäni tapahtunut - muutakin kuin lukion ensimmäinen vuosi ja mahdollinen koulunvaihto. Tänä perjantaina minulla tulee rakkaan poikaystäväni kanssa 5kuukautta täyteen. Eli pian on siitäkin hurahtanut vuosi kun aloitimme jouluaattona seurustelun. Myös polveni lähti viimeviikon maanantaina ihanasti pois paikoiltaan kun kannoin mattoja alas portaita pitkin. Piti mennä päivystykseen...sieltä sain kepit millä kävelin vain muutaman päivän, sekä lääkäri kehotti ostamaan patellatuen polveen. Käytän sitä urheilusuorituksissa aina, kun on vaarana polven sivuttaisliike (ylipäätään liikunnassa kuin liikunnassa). En siis ole päässyt viikkoon tallille, mikä on ollut minulle yhtä tuskaa. No, onneksi tänään aion yrittää kivuta hevosen selkään. Polvi on vielä vähän heikko, mutta toivotaan parasta.

Kesäni on hyvin täysi. Lomaa minulla ei oikeastaan ole kuin ensi viikko (tiistaita lukuunottamatta) sekä kesäkuun ensimmäinen ja viimeinen viikko. Desucon kutsuu 14-16 kesäkuuta, sekä Rock the Beach 26, 28-29 kesäkuuta (Green Day<3). Kaksi keskimmäistä viikkoa kesäkuusta olen tallilla töissä, samoin kuin heinäkuun kolme ensimmäistä viikkoa. Kaksi viimeistä työskentelen Paltamon kunnalle museossa. Believe or not, mutta se on yllättävän hauskaa - olin siellä viimevuonnakin.

Ja tänä kesänä tämä tyttö täyttää 17vuotta. Herran jumala kun tuli vanha olo...no, mitäpä tuosta. Ja nyt olen siis ollut n. 3-4 viikkoa yksin täällä Kajaanissa. Ensin äitini lähti Espanjaan, sitten halusin olla yksin - koska se on mukavampaa koeviikolla kun ei vanhempi ole koko ajan hääräämässä ympärillä (vanhemmat, älkää ottako tätä pahalla). 

Tässä tulee vielä miettineeksi, että olisikohan kannattanut sittenkin nukkua tänä yönä...no, minkä sille voi kun ei nukuta. Eräs Jeren (poikaystäväni) kautta tutuksi tullut Janne (molemmat pojat ovat logistiikan oppilaita) tuli seurakseni tänne kun Jere ei päässyt. Ja kun olen tarpeeksi kauan ilman elävän ihmisen seuraa täällä, niin alan puhua jopa peilikuvalleni...mutta tosiaan. Janne lähti täältä puoli yhden aikaan, ja siitä asti olen vain tuijottanut telkkaria. Mitä nyt välillä intouduin järjestelemään, ja jopa tänne blogiinikin eksymään.

Mutta tulevaisuudessa yritän päivitellä tänne hieman enemmän kuulumisia. Chiao!